Saaristo siistinä

Terveempi ratkaisujen Suomi

Parin päivän vatuloinnin jälkeen päätin tehdä hallitusohjelmalle muutaman iterointikierroksen terveyden edistämisen näkökulmasta. Leikkauksista on puhuttu paljon ja ne kohdistuvat lähes kaikkeen muuhun paitsi sotilasmenoihin, mikä oli ennakoitavissa. Tästä huolimatta joukossa on useita kirjauksia, jotka hivelevät terveyden puolestapuhujan mieltä suuntaan jos toiseenkin.

Hyvinvointia ja terveyttä koskevan luvun hallituskauden tavoitteista ensimmäisenä mainitaan terveyden edistämisen poikkihallinnollinen vahvistuminen päätöksenteossa, palveluissa ja työelämässä sekä terveys- ja hyvinvointierojen kaventuminen. Tähän on tarkoitus päästä lainsäädäntömuutoksin ja paremmalla toimeenpanolla. Kymmenen vuoden tavoitteissa mainitaan sosiaali- ja terveydenhuollon painopisteen siirtyminen ehkäisevään toimintaan.

Terveyden edistämiseen tarjotaan uusia työkaluja lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelman muodossa. Ohjelman kerrotaan pitävän sisällään mm. koulun ja varhaiskasvatuksen kehittämistä lapsen hyvinvointia tukemaan. Päätösten lapsi- ja perhevaikutusten arviointi otetaan käyttöön ja lapsibudjetoinnin samoin kuin lasten hyvinvoinnin seurannan kehittämistä jatketaan. Hienoja asioita kaikki.

Koulutukseen kohdistuvista leikkauksista – korjaan, kehittämistoimenpiteistä – on puhuttu paljon. Niistä huolimatta hallituskauden tavoitteeksi on otettu koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevien ja koulutuksen keskeyttäneiden nuorten määrän väheneminen.Nuorisotyöttömien osuus onkin ollut kasvussa ja oli vuonna 2013 jo lähes 15 prosenttia 18–24-vuotiaista. Toisaalta samaan aikaan koulutuksen ulkopuolelle jääneiden osuus samasta ikäluokasta on laskenut seuranta-aikana ensimmäistä kertaa alle kymmeneen prosenttiin. Lääkkeeksi hallitus tarjoaa muun muassa kuntien parhaiden käytäntöjen levittämistä valtakunnallisiksi.

Listalla ovat myös panostaminen kouluviihtyvyyteen sekä lasten ja nuorten henkisen ja fyysiseen hyvinvointiin – sekä luopuminen perusopetuksen ryhmäkoon pienentämiseen myönnettävistä valtionavustuksista. Konkreettisina toimenpiteinä mainitaan tunti liikuntaa päivässä sekä kiusaamiseen puuttumiseen liittyvien velvoitteiden lisääminen. Vapaa-ajalla liikuntaa harrastaa yli tunnin viikossa vain noin kaksi kolmesta yläkoululaisesta, kun suositus on 1–1½ tuntia päivässä. Vaikka kirjattu käytäntö kiusaamiseen puuttumisesta on ollut lähes jokaisessa koulussa ja kiusaamisen vastainen KiVa Koulu -ohjelmakin 87 prosentissa peruskouluja, silti seitsemän prosenttia yläkoululaisista ja lähes viisi prosenttia ammattiin opiskelevista ilmoittaa tulevansa kiusatuksi viikoittain.

SOTE-uudistus on tarkoitus viedä läpi kuntaa suurempien itsehallintoalueiden pohjalta, mikä oli kolmesta perustuslainmukaiseksi arvioidusta vaihtoehdosta se todennäköisin. Alueiden määräksi ilmoitetaan korkeintaan 19, mikä on sattumalta sama kuin maakuntien lukumäärä. Neuvotteluratkaisua esitellessään pääministeri Sipilä puhuikin maakuntamallista. Tämä alueiden määrä on huomattavasti suurempi kuin mitä THL on esittänyt. Samaan aikaan maakuntamallin kanssa Sipilä on puhunut vahvasti kunnallisten lähipalveluiden turvaamisesta. Nähtäväksi jää, miten tässä uudistuksessa käy äitiys- ja lastenneuvoloiden sekä kouluterveydenhuollon. Ne kun ovat sekä keskeisiä lähipalveluita että olennainen osa perusterveydenhuoltoa.

Ikääntyneiden palveluita, erityisesti vanhuspalvelulakia koskevat linjaukset ovat kaikkein vaikeimpia ymmärtää. Hallitusohjelmassa on yhtäältä kirjattu, että vanhuspalvelulain toteutuminen varmistetaan kotihoitoa lisäten. Toisaalta todetaan, että vanhuspalvelulain viidennen pykälän mukainen suunnitelma ikääntyneen väestön tukemiseksi muutetaan laadittavaksi vain asiakkaan palvelutarpeen sitä edellyttäessä. Kyseessä on valtuustokausittain tarkistettava strateginen suunnitelma ikääntyneen väestön hyvinvoinnin, terveyden ja toimintakyvyn ja itsenäisen suoriutumisen tukemiseksi, jonka lähes kaikki palveluiden järjestämisestä vastuussa olevat kunnat ovat jo laatineet. Suunnitelmien päivittäminen tuskin tulisi ajankohtaiseksi ennen SOTE-uudistuksen voimaantuloa. Tästä ristiriidasta voisi kirjoittaa paljon pidemmin kuin tässä yhteydessä on mahdollista.

Lopuksi pitää nostaa esiin vielä liikuntalaki sekä ulkoilulaki, jotka mainitaan kuntien toimintavapauden edistämisen yhteydessä esimerkkeinä niistä laeista, joiden velvoitteita kunnat eivät olisi enää jatkossa velvollisia noudattamaan. Liikuntalaissa säädetään kunnan vastuulle mm. liikuntapalvelujen järjestäminen sekä liikuntapaikkojen rakentaminen ja ylläpitäminen, ulkoilulaissa vastaavasti ulkoilureittien kunnossapito. Tulevaisuus näyttää tämän kirjauksen merkityksen käytännössä, sillä näiden velvoitteiden laiminlyömiseen ei ole aiemminkaan liittynyt mitään sanktioita kunnille.

Kaiken kaikkiaan elämme mielenkiintoisia aikoja, ystävä hyvä. Mutta katsotaan, saamme kenties elää.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat